Biografia

Tapio Kalevi Lehtimäki syntyi 16.8.1964. Hänen ensimmäinen kuvaamataiteellisesti merkittävä teoksensa lienee vuoteen 1966 ajoittuva fresko. Väriliiduilla tapetille loihdittu alkuperäistyö kohtasi ankaraa kritiikkiä eikä mestariteoksesta ole jäljellä kuin spaklattu seinäpinta.

Taiteilija pienenä poikana noin v. 1968

Lehtimäen kirjallisen uran ensi huipentuma puolestaan valaisi maailman Otsolahdentien päiväkodissa vuonna 1969, jossa hänen varhaiskypsä anatomian tuntemuksensa herätti huomiota. Ennen ilmaisuvälineiden takavarikoimista, poika ehti tekstata tikkukirjaimin paperilleen niin ihailtavan määrän aiheeseen liittyvää termistöä, että hoitotädin oli pakko varmistaa illalla pojan äidiltä: "Osaako tuo teidän Tapio todella jo lukea ja kirjoittaa?".

Perspektiiviharjoitus v. 1985

Kahdeksanteentoista syntymäpäiväänsä mennessä nuori mestari oli saavuttanut vankkumattoman aseman pihanaapureiden ja sukulaistätien silmissä. Täysikäisen Lehtimäen oli lopulta annettava julistus, jossa hän kieltäytyi kategorisesti valmistamasta enää ikinä, koskaan, kenellekään ilmaista syntymäpäivä-, valmistujais- saati muutakaan onnittelukorttia. Julma taiteilija lukitsi pyyteettömän alter egonsa kellariin ja nielaisi avaimen. Tapio Lehtimäen ilmaisun kaupallistuminen oli alkanut.

Vuonna 1984 sotaväestä kotiutettu Lehtimäki hyväksyttiin Raton riveihin. Rakennustekniikan opistossa reservin kaartilainen oppi isometrisen militääriprojektion ohella, ettei perspektiivi ollutkaan synonyymi rumalle sanalle päiväkotilaisen akvarellipaperissa, vaan tapa ilmaista syvyysvaikutelmaa. Piirtäjäkoulussa mielen muotopuolet visiot pakotettiin ymmärrettäviksi kuvioiksi apuruudukoiden armottomassa syleilyssä ja läpipiirtämisen arvokas taito jalostettiin puhtaaksipiirtämiseksi valopöydällä.

Valmistuttuaan rakennuspiirtäjäksi vuonna 1985 Lehtimäki aloitti atk-opinnot. Vuotta myöhemmin datanomiharjoittelijan virkaflanellipaitaan sonnustautunut piirtäjä keksi Pahkasika-lehdestä ilmoituksen, joka haki avustajia otsikolla: Osaatko piirtää - sujuvatko yhdyssanat? Ilmeisesti kumpaakaan taidoista ei edellytetty, sillä Tapio Lehtimäki toimi proosallisen päivätyönsä ohella 14 vuotta jalon sorkkaeläimen avustajana, kunnes lehti lopulta lahdattiin joulukinkuksi vuonna 2000.

Huumorilehden levikin hiipuessa 1990-luvulla Lehtimäen kirjallisia ja kuvaamataiteellisia laakereita niittänyt taiteilijaminä vetäytyi julkisuuden viiltävästä valokeilasta haamupiirtäjien nimettömään hämärään. Käyttötaiteen hengetär töristi kuitenkin jälleen kutsuvasti pasuunaansa vuonna 1999, kun Lehtimäki osallistui Mikrobitin piirustuskilpailuun. Ylivertaisella ammattitaidollaan ja vuosien karaisemalla rutiinilla 35-vuotias pahkasikaveteraani kohosi viiden parhaan joukkoon keski-iältään 13-vuotiaiden osallistujien keskuudesta. Voitto ja palkinnoksi asetettu mustesuihkari lipuivat nörttitaiteilijan näpeistä - sen sijaan Mikrobitti värväsi äijän kuvittajakseen.

Mikrobitistä Tilt-lehden päätoimittajaksi siirtynyt Kalle Kaivola suostui vuonna 2004 teettämään Lehtimäellä töitä, kun taiteilija sitä nätisti pyysi... vieläpä monta kertaa ja itku silmässä. Samana vuonna Turvallisuus-lehti tilasi Lehtimäeltä piirroksen joko epähuomiossa tai toimituksen lomakiireessä.

Vuosina 2002, 2003 ja 2004 Tapio Lehtimäelle suotiin ansaitsematon kunnia taiteilijan lausuntoon mielestään parhaille töille Yves Rocher Finlande Oy:n ja 4H-liiton järjestämissä koululaisten valtakunnallisissa piirustuskilpailuissa.

Viimein yleisön pitkä odotus palkittiin ja Lehtimäki saneerattiin Sanomilta yksitoista vuotta kestäneen palveluksen jälkeen. Syrjäytynyt taiteilija kirjoittautui Metropolian ammattikorkeakouluun vaivautumatta edes pyyhkimään kenkälankkiviirua housuistaan. Kelvottomasta taiteilijasta kuoriutui tietotekniikkainsinööri helmikuussa 2013. Saman vuoden lopulla Skrolli-lehti haali vastavalmistuneen kehäraakin palvelukseensa.

Eräässä uransa lukuisista aallonpohjista, vuonna 2014, taiteilija kuvitti ensimmäistä kertaa elämässään oikean kirjan. Jarmo Östermanin "Koirakokin parhaat reseptit". Elukkaparat. Täytyykö tästä kertoa enempää?

Vuonna 2015 Lehtimäkeä pyydettiin osallistumaan Pahkasian 40-vuotissarjakuvanäyttelyyn Rööperin taidesalongissa. Sarjakuva-aarteita kyseinen maestro tarjosi vuosien varrella Banana Pressille runsaan kourallisen, mutta vain kaksi arkkia niistä julkaistiin. Taiteilijan muu ilmaisu oli kuitenkin niin epämääräistä, että myös se tulkittiin sarjakuvaksi - ei sitä herraparatkoon kuvaamataiteeksikaan voitu lukea - ja niin tie näyttelyyn oli silattu ontologisella väärinkäsityksellä.