Tyylistä ja sen puutteesta

Ihmisten kuulee usein kehuskelevan sillä, että he tunnistavat tietyn kuvittajan työt ensi silmäyksellä jo pelkästä "tyylistä". Kuvittajan on kuitenkin vaarallista leimautua vain yhden konstin osaajaksi. Niinpä olenkin pyrkinyt pysymään täysin tyylittömänä. Olen kuulemma onnistunut tavoitteessani ainakin käytöksen ja pukeutumisen osalta.

Niin tai näin - tarvittaessa pystyn venymään perunanenäisistä pilakuvista valokuvamaiseen inhorealismiin.

Oheisten salapoliisien osalta olen käsitellyt samaa aihetta kahdella eri tyylillä. Ylempi dekkari lähestyy naturalistista ilmaisua, kun taas alempi on sarjakuvahenkinen karikatyyri.

Tekniikka

Tekniikka eli toteutustapa ei ole sidoksissa tyyliin. Kumpikin salapoliisi on tehty samalla tekniikalla - väritettynä harmaasävykuvana.

Tekniikoita hallitsen akryylimaalauksesta digitaaliguassiin.

Lapsekas sarjakuvatyyli ja vahvaan ääriviivaan perustuva tekniikka ovat voimakkaimmin edustettuina kaupallisessa tuotannossani. Naivismi on naturalismia hauskempaa - jos luonto olisi halunnut tehdä ihmisestä kameran, meillä olisi lasisilmät.