Osa tuotannostani on torjuttu tylysti. Tämän sivun kuvitus koostuu yksinomaan moisista hylkiöistä. Aina ei siis voi onnistua, vaikka kuinka riivaisi täydellisyyden kirous – ja ainoa asia mitä ei osaisi tehdä, ovat virheet.

Onneksi hylkäyspäätöksiä on osunut omalle kohdalleni vain kourallinen. Maksua en ole niistä toimeksiannoista luonnollisestikaan perinyt.

Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä siinä missä sopimattomuus sensorin saksissa. Jotkin sensuroiduista töistäni on nimittäin myöhemmin rehabilitoitu. Eräätkin rannalle jääneet tekeleeni toimeksiantaja julkaisi lopulta lehdessään useammin kuin kerran.

Harvoin hylsyt muutenkaan menevät täysin hukkaan. Epäonnistumisistani menestyksekkäin on viisisivuinen sarjakuva, jolla hain töitä Pahkasika-lehdestä – ja se olikin ainoa sen aviisin koskaan hyllyttämistä töistäni. Toimitus hautasi sarjakuvani huomaavaisin sanankääntein, mutta pääsin kuitenkin sen avulla lehden palkkalistoille. Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoin mukaanhan "Vain kaksi prosenttia lehteen saapuvasta materiaalista oli julkaisukelvotonta ja loput pelkkää paskaa". Oli kunnia yltää edes kerran elämässä siihen parhaaseen kahteen prosenttiin! Joka tapauksessa syystäkin vinoon katsottu Draculani avasi portin maailmaan, jota ilman elämäni olisi ollut kirjaimellisesti värittömämpää.